fitspiration - minä & terveys

Mä oon ollut aina vähän ulkomuodoltani pyöreämpi enkä tunne ikinä olleeni mitenkään laiha tai ns. "hyvässä kunnossa". Mä en myöskään ikinä ole pitänyt urheilusta tai mistään liikunnasta. Ala-asteella jopa voin sanoa vihanneeni liikuntaa. Jotenkin tuo koululiikunta ei mitenkään syttynyt minulle ala-asteella. Jotenkin siitä on vieläkin jäänyt päällimäiseksi kuva, että juostaan koulun kenttää ympäri veren maku suussa. En ala-asteella kuitenkaan kamalasti ajatellut omaa kokoani tai vartaloani mitenkään. Mieleeni ei ainakaan muistu, että se olisi ollut mitenkään valtavan tärkeä asia itselleni. Olin ihan tyytyväinen itseeni. En kuitenkaan varmasti ikinä ajatellut olevani mitenkään valtavan laiha vaan jotenkin takaraivossa ne omat pyöreät posket ovat olleet.

12v

Ylä-asteella ollessa aloin jo hieman tykätäkkin siitä, mutta niissäkin painotus oli joukkuelajeissa, joissa liikuttiin yhdessä. Tuntuu että nykyäänkin on helpompaa lähteä liikkumaan jos mukana on joku kaveri. Lempi"lajeiksi" nousikin mm. uiminen ja erilaiset pallopelit. Kiinnostuin kuitenkin enemmän yläkoulussa omasta terveydestäni ja siinä samalla myös ulkonäöstäni. Liikuin yhdessä vaiheessa kaveriporukassa, jossa oma vartalo ja sen haukkuminen oli jotenkin koko ajan läsnä. Päivittäin peilin edessä katseltiin omaa vartaloa ja mietittiin mitä siitä voisi oikein parantaa. Eräs läheinen ystäväni, jota silloin ihailin valtavasti halusi koko ajan laihduttaa. Näinä aikoina mietin ensimmäisiä kertoja, onko minunkin vartaloni tarpeeksi hyvä tälläisenä? Jossain vaiheessa ajattelin olevani aivan liian pyöreä joka paikasta. Muistan painoni ollessa 42 kilossa (olin silloin 147 cm pitkä!!) ajattelin, että miten voin painaa noin vähän, kun enhän minä kuitenkaan mikään laiha ole?

Ihan huomaamattakaan siitä laihuudesta oli tullut tavoite ja ihailun kohde. Ajattelin et en ole hyvännäköinen, jos mulla ei oo sitä laihaa ja kiinteää kroppaa. Tykkäilin weheartit:istä päivät pitkät kuvia laihoista ja treenatuista tytöistä. Olisin itse halunnut olla samanlainen. Välillä mä vähän otinkin "niskasta kiinni" enkä syönyt herkkuja, kävin lenkillä ja tein jonkinlaisia kotitreenejä. Ei ne kuitenkaan ikinä auttaneet omasta mielestäni enkä oikeastaan nauttinut liikkumisesta. En ymmärtänyt mitä tarkoitti ihana euforiapilvi liikunnan jälkeen. Enkä oikeastaan ole kokenut sen kuin muutaman kerran yläasteen jälkeenkään.

n. 14v

Yhdeksännellä luokalla tajusin kuitenkin, että ne pyöreät asiat kehossani ovat osa minua. Jotenkin itsetuntoni alkoi parantumaan ja pian olinkin hyvin sinut oman vartaloni kanssa. En tiedä oikeastaan mikä asiaan vaikutti. Yhtäkkiä mä olin vaan omasta mielestäni ihan jees. Mä en ennen tuonut mun vartaloa mitenkään valtavasti edes esille. Näinä aikoina mä oppisin kuitenkin pukeutumaan niin, että korostan hyviä puolia itsessäni.

Jotenkin siitä ysiluokan alkamisen jälkeen oon ollut hyvinkin tyytyväinen. Mä olen jotenkin yrittänyt asettautua siihen, että meen just silleen kun itselläni on hyvä olla. Huomasin viimeisen vuoden aikana, että valkoiset jauhot eivät oikein sovi vatsalleni ja olenkin yrittänyt jossain määrin vähentää niiden syömistä. Myös maitotuotteet, jotka sisältävät laktoosia pitäisi laittaa melkein kokonaan pannaan. Totta kai mukaan astuu tämä ihana sokeri ja ylimääräinen rasva eli rakkaat herkkumme. Huomaan, että jos herkkuja ei ole en niitä kaipaa. Kuitenkin huomaamatta niitä tulee aina ostettua sekä syötyä niiden ollessa tarjolla. On hyvinkin vaikea kieltäytyä jätskipuikosta tai "muutamasta" sipsistä. Yritän tässäkin pikku hiljaa mennä eteenpäin ja toivon, että koulun alkaessa syksyllä pystyn olemaan muutaman kuukauden hyvin vähillä herkkuilla. Ihan vaan sen takia vähillä, että on kamalaa kieltäytyä mummon mustikkapiirakasta.

Myös se liikunnan lisääminen olisi todella tärkeää. Viime aikoina olenkin yrittänyt kävellä  mahdollisuuksien mukaan. Kaivoimme myös iskän kanssa äidin pyörän varaston uumenista, jotta silläkin pääsisi liikkumaan paremmin. Nautin eniten liikunnasta, jossa liikun juuri huomaamattani. Minua ei ole innostanut salilla käynti tai jäätävä pumppaaminen ryhmäliikunnassa. Tykkään esimerkiksi kävellä pitkänkin matkan koiran tai kaverin kanssa metsässä.

Olin kuitenkin viime keväänä kuukauden ajan Leaf-areenan David Kuntomaailman jäsenenä ja oikeastaan aloin jopa nauttia myös niistä ryhmäliikuntatunneista. En uskaltautunut kuitenkaan vielä käymään kuntosalilla. Kävin paljon ryhmäliikuntatunneilla, joissa tanssittiin ja nautitinkin niistä  valtavan paljon. Kuukauden jälkeen huomasinkin jo muutoksia vartalossani ja se tuntui aivan uskomattomalta. Turvotus alkoi katoamaan, jaksoin enemmän ja yöllä unikin maistui paremmin. Olin paljon iloisempi ja yleisestikin paremmalla päällä. Ymmärsin ihan oikeasti sen liikunnan merkityksen  itselleni ja omalle terveydelleni.

Aion kyllä ottaa itseäni hieman niskasta kiinni ja oikeasti miettiä sitä omaa terveyttä. Se on kuitenkin yksi koko kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin peruspilareista. Kannattaako aina hakea sitä sipsipussia torstaisin, kun Outlanders tulee telkkarista. Jos vaikka välillä söisi pähkinöitä? Kyl tää tästä.